Nyt on kesä. Hei oikeesti, nyt on kesä.

Vaikkei tavallaan tunnu yhtään siltä. Olo on kuin yleensä syyslomalla. Tällainen pikkuinen hengähdysloma. Me palataan kohta. Me ollaan kohta taas siellä samassa koulussa ja kikatetaan kun kaverit kertovat taas juttuja "Jumalan vuodesta" heiluttaen pöytää ylös-alas, ja samalla laulaen The X-Files:in tunnusmusiikkia.

Mut ei me silti palata. Peruskoulu on jo ohi, ja nyt on Se Kesäloma. Se Kesäloma jota tavallaan odotettiin muutamia vuosia sitten. Se Kesäloma jolloin ei enää palata, vaan siirrytään suuri askel elämässä - siirrytään sinne seuraavaan paikkaan, oli se sitten lukio, ammattikoulu tai vaikka kopis tai mikä tahansa muu. Ties vaikka koti. Ehkä kymppiluokka. Itselläni se on lukio. Mikä Kuopion lukiosta, en tiedä. Kohta on 15. päivä.

Minä en ole itkenyt yhtään. Se on kaikkein kummallisinta tässä jutussa. Kuvittelen yhä ettei se ole ohi. Eihän se olekaan. Samaan lukioon voi tulla tuttuja ja ystäviä vaikka millä mitalla. Toivottavasti. Ja kesällä voi nähdä rannallakin tuttuja. Ehkä tavallaan nautin tästä "tyhjyydestä", kun ei ole kiire minnekään, eikä tarvitse tehdä mitään. Mitä nyt siivoamaton huone odottaa, ja parhaalle kaverille pitäisi tehdä kortti, kiittää yhteisistä vuosista, jotka ovat ehkä jo mennyttä. Ei me yhteydenpitoa silti lopeteta. Ei todella.

Omalla viehkeällä tavallaan kaikki on hyvin. Lukioon pääsy on varma ja... No, kesä kertoo. (: