villasukaton päivä.

Samanlainen herääminen kuin eilenkin, tänään tosin hieman myöhempään.
    Koko tämä päivä on ollut pelkkää olemista. Minun piti mennä suihkuun jo seitsemältä - en muistanut. Piti mennä sinne yhdeksältä - en voinut, isä kielsi koska pyykit olivat siellä. Piti mennä kahdeltatoista - en jaksanut, koska pelasin digiboksilla jotain bugipeliä. Kohta voisin mennä. Kohta pitäisi mennä.
    Isä ja pienempi pikkuveljeni ovat naapurin kanssa paistamassa makkaraa jossain päin, vissiinkin Kielonsaaren laavulla. Muistan niin hyvin kun ala-asteella tuli käytyä siellä. Hiihtoretket. Ei ole ikävä.
    Isä uhkasi ostaa uuden auton. Meille uuden siis. Naapurilta. Volvon taasen, meillä on ollut Volvo niin kauan kuin muistan. Malli vain muuttunut. Tämän entisen hän möisi sitten isoveljelleni, joka myi oman Volvonsa perjantaina. Monimutkaista.
    Pitäisi mennä neljän jälkeen tädin luokse. Pitäisi käydä siellä suihkussa. Pitäisi tehdä läksyt. Pitäisi saada äidinkielen kirjailijaesitelmä valmiiksi. Onnekseni oma esitykseni on vasta 21. päivä. Vielä on aikaa.
    Pitäisi myös osata päättää, minne lähden peruskoulun jälkeen. Klassikkaan aion yrittää. Todellakin vain yrittää... Keskiarvo siellä uhkaa nousta. Ja oma keskiarvoni... En tiedä. Matikan kokeesta tuli 8-. Ruotsin sanakokeesta 6½. Siinä on ehkä parasta antia. Oikein parasta.
    Eilen ajattelin hieman. Vihasin itseäni. Vihaan nytkin. Olen omituinen. Olen typerä. Olen typerän näköinen. En osaa hyväksyä itseäni tällaisena. Ei mikään mene niin. Joskus on tällaisia kausia. Mikään, mikään ei oikeasti onnistu. Öww.

    Ehkä tuleekin villasukallinen päivä. Ehkä kohta. Kunhan menen sinne suihkuun. Öitä.
    ~ Indier.