aamuissakin on puolensa.

Heräsin aamulla jo hiukan ennen seitsemää. Oli kylmä. Olisi ollut liian kylmää mönkiä pois lämpimän peiton alta, joten viivyttelin siellä hetken. Ehkä nukahdin. Ehkä en. Havahduin kuitenkin siihen kun pikkuveljeni avasi huoneeni oveen vaivihkaasti, miltei äänettömästi. Aistin hänen kuitenkin tulleen. Kelloradioni osoitti kellon olevan 7:11. Vaikka tiesin sen olevan miltei viisi minuuttia etuajassa, ryntäsin pois lämpimän peittoni alta, pikkuveljeni ohi ja suoraan alakertaan.
    Vilkaisin olohuoneeseen. Toinen, vanhempi pikkuveljeni oli jo siellä. Hän oli laittanut TV:n päälle. Siinä onkin syy, miksi heräsin niin aikaisin. Juoksin alusvaatteisillani laittamaan kahvia. Pysähdyin hetkeksi miettimään. Kello on hieman yli seitsemän. Normaalisti saattaisin vasta mennä nukkumaan tähän aikaan. Mutta arkipäivinä olisin kiireen vilkkaa touhottamassa ja laittamassa vaatteita päälleni. Omituista. Vanhempani nukkuivat, ja isoveljeni oli mökillä. Siinä minä keittelin kahvia seitsemän jälkeen.
    Sain kahvin keitettyä. En puhu nyt aivan totta. En minä sitä keittänyt. Se oli näpsäytysvalmiina. Pelkkä sen näpsäyttäminen kesti kauan. Näin kauan.
    Siirryin olohuoneen puolelle, jossa kummatkin pikkuveljet istuivat nätisti meidän beigellä sohvallamme. Toisella oli peitto, toisella ei. Menin hitaasti istumaan heidän viereensä, aivan sohvan reunalle, oikealle puolelle. Vedin peiton päälleni, oli kylmä. Ulkona oli kylmempää. -29 astetta. Vielä kylmempää oli eilen.
    Syy, miksi heräsin noinkin aikaisin, oli Sonic X. Koko tämän viikonlopun ajan voimme katsella lähes kaikkia Digikanavia ilmaiseksi. Ihanaa. Eilen katsoin Narnian, ja olin positiivisesti yllättynyt koko elokuvasta. Se siirtyi yhdeksi lempielokuvistani, Amélien ja Näkymättömän ystävän rinnalle.

Tänään ajattelin leikata vielä hiuksiani hiukan, otsatukka on venähtänyt aivan liian pitkäksi. Muutenkin nämä ovat jotenkin... tylsät. Tällaiset olisivat aivan ihanat. Ja tv:tä katson.

Näin on vuodatukset vuodettu, goodbye.
~ indier.