i love your ice

Ei otsikkoa

2007-12-09T01:16:00+02:00

Nuku pikkuinen, nuku tähtihelmassa päivänpaisteen
Nuku pikkuinen, nuku lehtihelmassa laakson varjojen.

Haluun lentää pois ... kauas.

Ei otsikkoa

2007-10-11T23:14:00+03:00

Tekisi mieli kirjoittaa tänne jotain tosi nasevaa vaan eipä mitään tule mieleeni. Kirjoitusinto on ollut kadoksissa jo kauan ja ficit vain pölyyntyvät työpöydällä.

On ihan olematon olo. Ei tunnu yhtään siltä että olisin olemassa.
Sitä vaan miettii että olenko oikeasti tässä,
on tullut mietittyä koko ilta.
Kai mä oon.
Vaikka olinkin aika pahassa kunnossa viimeisten muutaman päivän ajan ja oli todella lähellä, etten olisi enää tässä. Huomasin taas miten helvetillistä elämäni on. Kaikki tämä perhehelvetti (joka sai alkunsa taas), itsetunto-ongelmat, ihmiset ja kaikki. Minä. Elämä vaan tuntuu olevan täyttä paskaa.
Jos koulussa menee hyvin, kotona menee huonosti. Jos kotona menee hyvin, koulussa menee huonosti.
Noin se on aina ollut. Noin se tulee aina olemaan.
Pahimmillaan kummassakin menee huonosti - muttei koskaan voi mennä kummassakin hyvin.
Tuntui siltä etten enää todellakaan jaksa, itkin, tein kaikkea pahaa, itkin, itkin ja itkin. Ja mietin.
Kai mä sitten vielä tässä olen. Vielä hetken.

Hú-hviss my little one, Ró-ró my crying one
Ligg-ligg my tired one, Rura sleeping one.

Ei otsikkoa

2007-09-17T20:12:00+03:00

James Bluntin uusin albumi on täyttä kultaa.

Oli todella väsyttävä päivä.
Sain kuitenkin uusimman WMP:n ladattua, pasianssin pelastettua ja läksytkin on tehty. Ihanaa.
Nyt on todella hyvä mieli ja on aivan ihanaa kuunnella Bluntia. Aivan ihan liian ihana levy.

Sanoinhan varmasti tarpeeksi monta kertaa ihana?

Ei otsikkoa

2007-08-31T21:04:00+03:00

Mun elämässä ei oo mitään varmaa ja pysyvää: miksi tuntuu hölmöltä?

Unohdin totaalisesti tänään tulevan The Truman Show'n ja näköjään joudun törkeästi jättämään sen katsomatta. Odotellen seuraavaa kertaa.
Illan vietänkin sitten koneen parissa etsien mukavia ficcejä yöllä luettaviksi omalla koneella. Pitää vähän maistella uusia ja erikoisia parituksia.
Sainkin oikein ihanan idean jälleen uuteen F/G-ficciin, vaikka edellisiä on kesken ainakin 9. Jospa saisin tuon valmiiksi.

Ehkä vielä joskus.

Ei otsikkoa

2007-08-18T11:34:00+03:00

minä osaan kellua, isä
minä osaan kuplia, isä
minua ei vieläkään kylmää

din<3.

Ei otsikkoa

2007-07-31T17:50:00+03:00

Miksi ihmeessä kaikki ihana tapahtuu aina juuri kesäloman loppuvaiheilla? Jollakulla on selvästi jotain minua vastaan, sillä aina loma on tylsä, tahtoo kouluun, kunnes tulee viimeiset viikot ja tapahtuu jotain kivaa ja sittenpä ihanuus ei paljoa ehdi jatkua kun koulu alkaa.
Hey kill break me down, bury me, bury me, i am finished with you. OK GO.

Ei otsikkoa

2007-07-01T12:54:00+03:00

Aamulla herätessäni tekstiviestin ääneen olo oli kummallinen. Yö oli vierähtänyt pitkälle dataillessa enkä ollut herännyt vaikka herätyskello oli piipannut ainakin sen kaksi kertaa."Herratsyykkerit kun unohdin et eilen oli PETRAN PÄIVÄ. Onnea siis eilisen johdosta." Vilkaisin kelloa. 11:39. Yö tosiaan oli vierähtänyt vähän pitkälle.
    Nousin ylös, ja meinasin pahasti horjahtaa kamalan päänsäryn takia. Eikä lääkettäkään ollut kun porukat päättivät lähteä Nilsbergiin torstaina ja ottaa ne mukaansa. Mokomat eivät ikinä muista minun migreenikohtauksiani.
    Käynnistin ensimmäisenä koneen, tottakai, ja viiletin keittämään kahvit. Kahvin vielä suodattuessa päätin lähteä käymään viileässä suihkussa, ja sepä auttoi kummasti päänsärkyyn. Naapurin lasten koputellessa ovella päätin, etten mene avaamaan.Olin suihkussa, ei kukaan lähde suihkusta avaamaan ovea pikkupojille jotka kysyvät onko pikkuveli kotona ja vastaamaan että se on vieläkin Nilsbergissä, kuten jo eilen sanoin.
    Jostain syystä olen hirveästi alkanut kiinnittämään huomiota terveyteeni, ulkonäkööni. Ei sillä ettenkö jo yläasteelta lähtien olisi ulkonäkööni alkanut panostamaan, mutta nyt jotenkin enemmän. Tunnen oloni terveemmäksi kuin koskaan. Suihkusta tultuani hiippailin suoraan vessaan, jossa ensin pesin kasvoni Clearasililla ja laitoin päälle vielä jotain voidetta, joka sisälsi ainakin avokadoa (ja joka tuoksui ihan sairaan hyvälle). Sen piti antaa imeytyä kunnolla ja siksi aikaa tulinkin tähän koneelle, jotta saisin jotain tehtyä. Suunnitelmissani oli tehdä jonkinlainen Arigato-flash kaikille DeviantARTilaisille, jotka sivulatauksia tekivät ja Deviationejani sattuivat katsomaan. Myös toisenlainen flash oli aluillaan, ja sitäkin oli määrä tehdä.
    Pian siirryin taas vessaan, jossa pesin edellä mainitun voiteen pois ja pääsin levittämään uutta finnivoidetta tuubista. Tämän päälle aurinkovoidetta ja sitten hiukan meikkivoidetta, sillä tummat silmänaluset eivät mikään mukava juttu ole. Varsinkaan jos naapurit tekevät itse omat johtopäätöksensä ja kertovat sitä myötä vanhemmille ("Petra oli varmasti jossain juhlimassa ja vetämässä alkoholia, hirvittävä musiikki kuulu koko illan ja sitten kun se heräs vielä puolen päivän maissa, kävi vessassa yrjöömässä eikä viitsinyt avata meidän pojille ees ovea!").
Kiva kiitti.
    Ollessani suhteellisen siistissä kunnossa vilahdin pihalle hiukan katsomaan kukkien kuntoa ("mitä niitä nyt kastelemaan, kohta sataa kuitenkin") ja hain postin. Vieläkään ei näkynyt lukion kirja-tarjouksia. Kohtahan tulee jo kiire, ei tässä ole enää kuin hiukan yli kuukausi aikaa hankkia ne. Onneksi vain ekan jakson kirjat, ei niitäkään paljoa ole.
    Sisälle tultuani otin kahvia ja päätin ruveta lukemaan lehteä. Kirjoitus, jossa kerrottiin siitä kuinka humalaiset valtaavat kaikki Kuopion, lähinnä keskustan, torin ympäristön ja Sankarihautausmaan penkit, iski silmään. Se oli ainoa kirjoitus jonka luin ajatuksella. Ihan totta. Menneiden kolmen vuoden aikana Sokoksen edustalla oleva penkki on ollut lähes aina varattu niille samoille äijille. Ei sinne pääse istumaan kukaan ilman että aletaan haukkumaan tai muuten vain häiritsemään ihmisiä.
Sama juttu Sankarihautausmaalla, siellä jos yrität istua hetkenkin jollain penkillä lämpimänä kesäpäivänä, niin johan on joku puli siellä kysymässä, saako istua seuraan tai oisko sulla tulta. Kiitos mutta ei kiitos.
Onhan heilläkin oikeus elää ja olla niinkuin meilläkin mutta kun eivät osaa olla asiallisia. Mistä tuleekin mieleeni se viimeisen koulupäivän pultsari, joka tuli silittämään miun hiuksia, siinä se tyttö oottaa, ja lähti pois. Ja se tyyppi joka alkoi bussissa laulamaan minulle jotain rakkauslauluja ja hei sä oot khaunein nhainen jonka ikhinä oon nähny ja rakastatko sä mua. Lopulta poliisit joutu hakemaan sen pois.
Kyllähän nuo väriä tuovat elämään mutta liika on silti aina liikaa.
    Pian tulin takaisin koneelle tomaatinraapaleiden kanssa. Olen varmaan ihastunu tomaatteihin tai jotain. Syön niitä nykyään aina, olin miten surullinen tai iloinen tahansa. Tai miten sairas tai ihastunut. Löysin kohtalotoverinkin Yhdysvalloista, Matthew'n joka pitää myös tomaateista, etenkin jos niissä on hiukan oliiviöljyä ja ripaus suolaa. Mm.
    Koska kaapissamme on yhä puoliksikäytetty musta hiusväri, jonka räjähtäminen voi olla jo lähellä, ajattelin käyttää sen loppuun ja sen jälkeen alkaa taas työstämään takkuja hyvän musiikin ja ruoan seurassa. Lopulta kävi niin, että värjäsin hiukset hyvän musiikin seurassa, väriäkin jäi vielä ja takkuja en uskaltanut alkaa tekemään. Hiukset näyttivät muuten niin hyviltä joten jätän sen toiseen kertaan. Mustat takut vaan kiehtovat... Niihin ois niin kiva laittaa helmiä ja pinnejä niin paljon kuin uskaltaa. Vielä tässä kesällä.
    Värjäyksen ja meikkauksen jälkeen ilta sujui mukavasti Arigato-flashin ja kahvikuppoisten seurassa, enkä vieläkään ole saanut aloitettua sitä taulua jonka pohja on lillunut keskiviikosta asti tyhjänä keittiön pöydällämme. Silloin tällöin olen sille suonut huolestuneita katseita kahvia hakiessani, mutta siihen se on jäänyt. Kunhan porukat tulevat kotiin, enkä voi olla enää niin paljoa koneella, aion viimein aloittaa sen.
    Ilta tosiaan venyi, vielä pitemmälle kuin toissailtana. Suklaajäätelön ja tomaattien avulla sain flashin valmiiksi puolenyön jälkeen, ja olin siitä niin onnellinen että halusin hiukan rentoutua ja tyytyä katselemaan muiden DeviantARTilaisten teoksia. Aika kului erittäin nopeasti, mutta mikäs siinä, viimenen ilta kun yksin ollaan. Lopulta sain irrotettua itseni koneesta jossain hiukan ennen puoli kahta, ja huomasin uuden sarjan, Hätätilan, alkavan juuri. Sammutin koneen ja tuli ihan pelottavan hiljaista. Myönnettäköön etten tykkää olla yksin näin suuressa talossa pimeällä. Kävellessänikin alakertaan sytytin kaikki valot päälle, jotta varmasti näin kaiken mitä talossa oli. Välillä tuntui siltä että olisin takuulla nähnyt jotain liikettä, vaikka se olikin vain näköharhaa. Ei siellä kukaan tai mikään olisi voinut olla, kaikki ikkunat olivat kiinni ja... no ovi oli jäänyt lukitsematta, mutta senkin lukitsin heti kun asian muistin. Ja kyllä minä kuulen jos ovi käy. Näköharhat, kamalia semmoiset.
    Lämmittäessäni karjalanpiirakoita leivänpaahtimessa omituinen haju valtasi keittiön. Leivänmuruja oli jäänyt paahtimen pohjaan, ja saivat savun pienesti nousemaan paahtimesta. Leivän paahdettuani iskin töpselin pois pistorasiasta siinä ajatuksessa ettei se vain syttyisi tuleen, kun nimeomaan vanhemmat ovat sanoneet älä polta sitten mökkiä.
    Loppuyön minut valtasi se ajatus, että jos se oikeasti syttyisi tuleen. Kävin kerran jopa tarkistamassa onko kaikki ok, ja kaikki oli ihan normaalisti. Uskottelin itselleni ettei mitään ihmeellistä voi tapahtua. Eihän minulle tapahdu ikinä mitään ihmeellistä! Hätätilan loppuessa syvennyin lukemaan J. K. Rowlingin elämänkertaa. Kokoajan säpsähtelin erikoisiin ääniin, jotka kuuluivat autotieltä.
    Kai mie lopulta sitten nukahdin, ja aamulla onnistuin nousemaan jo yhdeksän jälkeen. Olo on kuin olisin käynyt Tornadossa parikin kertaa, väsyttää, mutta silti haluaa jatkaa (tässä tapauksessa olla hereillä).
    Pitänee siirtyä vetämään pienet päikkärit kohta ennenku porukat tulee kotiin. Enpä ole muuten päikkäreitä vetänyt sitten kouluaikojen. Kesällä voi nukkua muutenkin niin ei ole tullut tarpeeseen. Nyt tulee, kerrankin.

Ei otsikkoa

2007-06-26T17:01:00+03:00

Katja tykkää Samulista. :)

Ei otsikkoa

2007-06-16T19:44:00+03:00

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä,
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä.

Tämä tyttö pääsi Kallaveden lukioon ja on ylpeä siitä. :>
Uusi elämä here I come.

Ah tein takut ja tällä kertaa annan niiden tiivistyä kunnolla. Kesä = ihana.

Ei otsikkoa

2007-06-12T13:46:00+03:00

Nyt on kesä. Hei oikeesti, nyt on kesä.

Vaikkei tavallaan tunnu yhtään siltä. Olo on kuin yleensä syyslomalla. Tällainen pikkuinen hengähdysloma. Me palataan kohta. Me ollaan kohta taas siellä samassa koulussa ja kikatetaan kun kaverit kertovat taas juttuja "Jumalan vuodesta" heiluttaen pöytää ylös-alas, ja samalla laulaen The X-Files:in tunnusmusiikkia.

Mut ei me silti palata. Peruskoulu on jo ohi, ja nyt on Se Kesäloma. Se Kesäloma jota tavallaan odotettiin muutamia vuosia sitten. Se Kesäloma jolloin ei enää palata, vaan siirrytään suuri askel elämässä - siirrytään sinne seuraavaan paikkaan, oli se sitten lukio, ammattikoulu tai vaikka kopis tai mikä tahansa muu. Ties vaikka koti. Ehkä kymppiluokka. Itselläni se on lukio. Mikä Kuopion lukiosta, en tiedä. Kohta on 15. päivä.

Minä en ole itkenyt yhtään. Se on kaikkein kummallisinta tässä jutussa. Kuvittelen yhä ettei se ole ohi. Eihän se olekaan. Samaan lukioon voi tulla tuttuja ja ystäviä vaikka millä mitalla. Toivottavasti. Ja kesällä voi nähdä rannallakin tuttuja. Ehkä tavallaan nautin tästä "tyhjyydestä", kun ei ole kiire minnekään, eikä tarvitse tehdä mitään. Mitä nyt siivoamaton huone odottaa, ja parhaalle kaverille pitäisi tehdä kortti, kiittää yhteisistä vuosista, jotka ovat ehkä jo mennyttä. Ei me yhteydenpitoa silti lopeteta. Ei todella.

Omalla viehkeällä tavallaan kaikki on hyvin. Lukioon pääsy on varma ja... No, kesä kertoo. (: